Asearvostelut
×

Error

mod_jfusion_activity: Could not connect to MySQL.


(C) Jani Peltola

Kirjoittanut: Esa Toivonen

Mitä tekee aikuisen miehen kämmeneen mahtuvalla pistoolilla, joka ampuu kahdesti tai neljästi? Itse asiassa sellaisella tekee yllättävänkin paljon, ovathan sekä hyvinkin larp-henkiset skenaariot että airsoftia taistelumallinnuksessa käyttävät larpit nykyään jo sangen yleisiä.

Taskupistoolien aikakauden voidaan sanoa alkaneen 1800-luvulla Henry Deringerin maineikkaista Philadelphia Deringereistä, jollaisella John Wilkes Booth murhasi Abraham Lincolnin. Jossain vaiheessa valmistajan nimi kirjoitettiin väärin ja kaikkia Deringerin ajatukseen pohjautuvia taskupistooleita alettiin kutsua derringereiksi. Tuliasepuolella nämä pikkupyssyt olivat käytössä enimmäkseen suojeluaseina 1900-luvun puoliväliin saakka ja nykyisin uusiotuotantona Cowboy Action Shootingissa ja perinneammunnoissa.

Ässä hihassa vai sukkanauhassa?

Japanilaisvalmistaja Marushinin nimellä Derringer valmistama kaksipiippuinen ase mallintaa klassista Remingtonin derringeriä, jota tehtiin aikoinaan reunasytytteisenä kaliiperissa .41. Remington lopetti valmistuksen vuonna 1935, mutta nykyään mm. American Derringer valmistaa samaa mallia huomattavasti tehokkaammassa kaliiperissa .38 Special. Ase oli tarkoitettu käytettäväksi lähietäisyyksiltä, jolloin heikkotehoinen ammus riitti vielä tappamaan. Remingtonin derringer on monille tuttu lännenelokuvista, joissa se usein nähdään riitaan päättyneen pokeripelin jälkiselvittelyissä tai tanssityttöjen sukkanauhoissa.

Marushinin valikoimaan kuului kolme eri väriä: musta, krominvärinen ja kullanvärinen. Kukin näistä oli ilmeisesti saatavilla sekä kuusi- että kahdeksanmillimetrisiä palloja sylkevänä. Kaikkien valmistus on lopetettu, joten aseet ovat nykyään kiven alla. Testiimme päätyi musta 8 mm versio. Valmistusmateriaalina on lähinnä mattamusta ABS-muovi, joskin kahvalevyt sekä hallintalaitteet ja kaasusäiliö ovat metalliset. Tämän ansiosta ase ei tunnu erityisen lelumaiselta. Piippujen päältä löytyy Marushinin nimi ja rungon vasemmalta puolen "Made in Taiwan"-teksti.

Kahdeksanmillinen kuula on merkittävästi kuusimillistä massiivisempi. (C) Jani Peltola

Derringeriä yksinkertaisempaa airsoft-asetta saa hakea. Kahvan sisällä on kaasusäiliö ja NBB-koneisto. Ase on kuitenkin tyypillisistä NBB-pistooleista poiketen yksitoiminen eli iskuri pitää virittää käsin ennen jokaista laukausta. Ensimmäinen laukaus tyhjentää ylemmän piipun, toinen alemman. Kaasusäiliön täyttöventtiili on tiivistetty.

Ase toimii siten, että varmistinta käännetään 180° vastapäivään, jolloin piiput saa taitettua auki taaksepäin ylös. Käännettäessä kannattaa painaa varmistimen akselin kiinnitysruuvia aseen vasemmalta puolen sisäänpäin, jotta varmistinvipu ei naarmuta aseen runkoa. Kumpaankin piippuun ladataan kuula käsin, piiput suljetaan ja varmistin käännetään takaisin. Piipuissa on pienet hopinkaltaiset kuminystyrät estämässä kuulia karkaamasta omia aikojaan. Minkäänlaista säädettävyyttä kuminystyissä ei ole, joskaan Derringerin tyypillisillä käyttöetäisyyksillä ei hopille juuri tarvetta olekaan.

Kun ase on ladattu, muistetaan varmistin laittaa alempaan asentoon, sillä täysin suojaamaton liipaisin pääsee hyvin helposti painumaan pohjaan aseen ollessa vaikkapa taskussa. Jos se hihaan päätynyt ässä pääsee paljastumaan pelitovereille, työnnetään varmistin ylös, painetaan iskuvasara alas ja toivotaan kahden kuulan riittävän. Kaasua kyllä riittää, pikkuisesta säiliöstä huolimatta huoneenlämmössä Green Gasillä pystyi yhdellä täytöllä ampumaan 44 laukausta ennen tehojen dramaattista katoamista.

Piippujen päältä löytyvät kiinteät tähtäimet. Koska ase hukkuu jo allekirjoittaneen siroon kätöseenkin, on tähtäinten käyttäminen jokseenkin hankalaa. Tällä ei liene kummoistakaan väliä, sillä Derringerillä osoitetaan kohdetta ja ammutaan. Kahteenkymmeneen metriin saakka ei pitäisi olla mitään vaikeuksia osua ihmisen kokoiseen kohteeseen, joskin kuulan energia alkaa noilla etäisyyksillä olla jo niin heikolla tolalla, ettei osumia välttämättä huomaa.


Aseet avattuna: COP:n piiput taittuvat eteenpäin, Derringerin taaksepäin. (C) Jani Peltola

Blade Runnerista Matrixiin

Toinen Marushinin derringereistä on COP 357. Nimensä – Compact Off-duty Police – mukaisesti COP kehitettiin poliiseille viimeiseksi hätävaraksi vaikkapa nilkkakotelossa kannettavaksi. Jokainen voi kuvitella millaista on ampua lähes kämmeneen hukkuvalla aseella .357 Magnum -patruunoita, joten ei liene ihme, ettei tämä COP Inc.:n valmistama ase koskaan saavuttanut suurta suosiota. Populaarikulttuurissa se sen sijaan on vilahdellut siellä täällä, esimerkiksi Blade Runnerissa ja Matrix Reloadedissa.

COP:ia Marushin teki mustana ja krominvärisenä, kumpaakin sekä neljä- että kuusituumaisilla piipuilla. Myös näiden valmistus on päättynyt. Testattava yksilö on lyhytpiipuinen ja krominvärinen. Kuten arvata saattaa, valmistusmateriaali on jälleen enimmäkseen ABS-muovi, joka tosin mustia kahvalevyjä lukuunottamatta näyttää varsin hyvältä. Metallia löytyy aseen sisältä sen verran, ettei myöskään COP:n tapauksessa lelumaisuutta ei ole havaittavissa.

COP on vielä Derringeriäkin yksinkertaisempi: NBB-koneisto normaalilla kaksitoimisella laukaisulla ei kovin mutkikas ole. Sen verran eroa yleisempiin asemalleihin toki löytyy, että nelipiippuisuuden vuoksi aseen iskupohjassa on kaasunsyöttöä ohjaava, pyörivä levy. Revolverimaisesti liipaisinta painettaessa levy liikkuu ampujasta katsottuna myötäpäivään. Täyttöventtiili on tässäkin tapauksessa tiivistetty.

Aseen piiput taittuvat auki eteenpäin alas. Lukitussalpana toimii taaksepäin vetämällä takatähtäin. Derringerin tapaan myös COP:n piipuissa on kiinteät kuminystyrät. Kaasunkulutus on selvästi Derringeriä suurempi, yhdellä täytöllä ampuu noin 28 laukausta. Kuulapyssyyn on tungettu hyvin hankalasti käytettävä varmistinvipu; esikuvassa sellaista ei ole, sillä raskas kaksitoimilaukaisu ja liipasinkaari estävät tehokkaasti vahinkolaukaukset.

COP:ssakin on kiinteät tähtäimet, jotka ovat lähinnä suuntaa-antavat. Kromiversiossa niiden käyttö on muutenkin melkoista hakemista, kiiltävä pinta kun ei erityisemmin tähtäämistä helpota. Aseen vasemmalta kyljeltä löytyvät realistiset kaliiperi- ja valmistajamerkinnät, oikealta puolelta taasen Marushinin omat merkinnät.

Herrasmiehen tai hienon naisen taskuun


Molemmat aseet ovat niin pieniä, että tahtovat hukkua jo M-koon kämmeneen. (C) Jani Peltola

Kumpikaan aseista ei sovi mihinkään sotilasmaailman varustekokonaisuuteen, saati häikäise pelitehokkuudellaan. Lyhyet piiput yhdessä 8 mm kuulien ballistiikan kanssa pitävät huolen pelikelpoisen kantaman jäämisestä lähimetreihin. Toisaalta, tämä pätee aseiden esikuviinkin. Sopivassa larpissa tai eläytymispainotteisessa skenaariossa nämä ihastuttavat pikkutussarit ovat mitä mainioimpia kapistuksia vaikkapa sille korttihaille, bisnesmiehelle tai hienostorouvalle.

Jos tällaisen keräilyharvinaisuuden onnistuu jostain löytämään, kannattaa toimia. Hintakaan ei päätä huimaa, vaikka parin vuoden takaisesta on selvää nousua tullutkin.

Yhteistyökumppanit