Yleiset
×

Error

mod_jfusion_activity: Could not connect to MySQL.

Kirjoittanut: Lauri "Iceman" Olkinuora

Tässä artikkelisarjassa käsitellään Iso-Britannian maavoimien varustusta aikajaksolla WW2 – nykyhetki, mikä käsittää 99 % airsoftissa mahdolliset brittivarusteet. Tässä ei käsitellä erikoisjoukkojen varustusta, jotka toki ovat usein vain muunnelmia perus-normiporan varusteista. Tämä on artikkelisarja, joka etenee aikajärjestyksessä vanhimmasta uudempaan.


Brittien varustekokonaisuuksia kerätessä on muutama asia, mihin kannattaa kiinnittää huomiota: Ensinnäkin, sotilaat eivät pelkää ”korjailla” tai tehdä muutoksia varustukseen, jos jokin esine tai varuste ei toimi toivotulla tavalla (ja usein muuten vain). Toisekseen brittiarmeijassa on ollut valloilla lähemmäs 60 vuotta ajatus ”ally”:stä, eli halutaan näyttää siistiltä, ARRSE:n sivuilta (http://www.arrse.co.uk/community/)  löytyy lista erinäisistä varusteista ja vaatteista joita on pidetty joskus ”ally”:nä. Yleensä nämä ”muodit” lähtevät liikenteeseen erikoisjoukoista tai laskuvarjojoukoista, joista sitten leviävät muuhun armeijaan. Kyse voi olla vanhan mallin takin käytöstä, kumireunuksesta kypärässä tai taskujen sijoittelusta. Tämä ei tarkoita, että joka ainoalla sotilaalla olisi nämä kyseiset muutokset tai esineet käytössä, vain etteivät ne ole mitään yksittäis-tapauksia. On hyvin omituista nähdä täysin jakotavarassa, ilman muutoksia, varustautunut brittisotilas. Yleensä muutamalla tällaisella yksityiskohdalla tuodaan uskottavuutta varustukseen, joka muuten on jo hyvällä mallilla.


Muutama lyhenne, joita ei jatkossa enää selitetä:
• DPM, brittien metsävärinen maastokuvio. (Distruptive pattern material)
• DDPM, samainen kuvio, mutta kaksivärisenä, aavikkoväreillä. (Desert distruptive pattern material)
• MTP, DPM multicam-väreillä. Kuvio on sama. (Multi terrain pattern)
• Tetsari, taisteluvyö ja valjaat
• Para, brittien laskuvarjojääkäri, sekä koko joukko-osasto

Toinen maailmansota

Kirjoittaja laskuvarjo-jääkärinä Ranska ’44-pelissä


Pattern 37 tetsari, vyöllä näkyy kaksi ammustaskua, juomapullo kannikkeineen, kevyt kaasunaamarilaukku, pistimen kannike ja valjaat.

WW2-varustuksen peruste, joka on aina läsnä, on ylläolevassa kuvassa oleva Pattern 37-tetsari. Se oli käytössä niin erikoisjoukoilla, paroilla, kommandoilla, tykistöllä, sotilaspoliiseilla kuin kiväärimiehillä. Siihen kuului perusmuodossaan vyö, valjaat, kaksi yleis/ammus-taskua, juomapullo kannikkeessaan, kenttä-hakku/lapio ja reppu. Ammustaskuista on olemassa montaa eri versiota, jota muutettiin sodan aikana. Stenin käyttäjät haluavat MK3-malliset, edellisiin ei mahdu Stenin lippaat. Sodanaikaisissa taskuissa on napilla kiinnitettävä läppä, ei uudempaa P58-tyylistä ”lift the dot”-avausta. Juomapullo on emaloitu ja villalla päällystetty pullo, jossa on aidosta korkista valmistettu korkki. Kannikkeita on kahta mallia, luurankomalli ja kokonaan pullon päällystävä malli. Edellä mainittu oli alkuperäinen, vanhempi malli, joka osittain korvattiin sodan loppuvaiheessa jälkimmäisellä. Hakku/lapio roikkuu kiinnikkeessään vyön taka-osassa, varsi ja terä erikseen kannikkeessaan. Erikoisemmilla taistelijoilla tämä saatettiin jättää pois. Repusta on olemassa kaksi versiota. Large ja small pack.


Small pack, sivulta ja edestä. Sivukuvassa näkyvissä myös olkahihnan kiinnike. Kolmannessa kuvissa lenkki joka kiinnittyy taisteluvyön ammustaskuihin.

Small pack oli taistelukäyttöön tarkoitettu pienempi reppu. Se on jaettu sisältä kolmeen eri osioon nahkaisilla jakajilla. Sitä voidaan kantaa reppu-olkaimilla (L-straps) tai laukkumallisesti lantiolla (sama remmi kuin tetsarin olkaimissa). Lantiolla kannettiin lähinnä silloin, kun kannossa oli myös large pack. L-strapit kiinnittyvät tetsarin ammustaskujen metallilenkkeihin (kolmas kuva). Lipan alla perinteisesti pidettiin taiteltua sadeviittaa.


Large pack, sivulta ja edestä. Näkyvissä myös yleisremmit jolla kypärän sai kiinnitettyä kypärän repun eteen marsseille.

Large pack oli lähinnä marsseille ja siirtymisiin käytetty isompi reppu, jossa kuljetettiin ei-niin-olennaisia varusteita. Siinä käytettiin samoja L-strappejä kuin small packissä. Sen mukana tulee kaksi yleishihnaa, jotka risteävät repun etupuolella. Niillä saa reppuun kiinnitettyä esimerkiksi MK II kypärän. Kommandoilla ja paroilla oli oma, isompi-kapasiteettinen reppunsa. Tämän lisäksi usein käytössä oli myös pistimen kannike, joka sijoittuu vasemmalle puolelle vyötä ammustaskun taakse (näkyy kuvassa 2). Varustukseen kuului myös kaasunaamarilaukku, joka oli taistelijan kaulassa oleva, leipälaukun kokoinen, laukku. 1944 jälkeen siirryttiin ”lightweight” malliin (näkyy kuvassa 2 tetsarissa kiinni), joka on pienempi ja vihreästä kankaasta valmistettu. Sitä saattoi pitää hihnassa tai kiinnittää sivuttain vyöhön (saattoi myös nähdä kiinnitettynä hihnalla pystysuuntaan vyöhön). Näiden lisäksi käytössä oli upseereilla tai muilla erikois-roolien taistelijoilla muita taskuja, kuten kartta-, kiikari-, kompassi-, tai pistoolinlipastaskuja. Koska vyö oli modulaarinen, saattoi siihen kiinnittää tarpeen mukaan minkä vain P37-järjestelmän taskun.


Blancoamista nykyisellä nestemäisellä blancolla, toisessa kuvassa näkyy selvästi vanha väri vs blancottu.

Kannattaa huomioida, että brittien tetsari ”blancottiin” eli maalattiin erityisellä kangasvärillä (http://www.ww2airsoft.org.uk/blanco-it-aint-that-difficult). Normaalia, ei-blancottuja oli käytössä lähinnä Afrikassa. Yleisin väri Normandian jälkeen Luoteis-Euroopan taisteluissa oli KG3, khaki green 3, väriltään jotain ruskean ja oliivinvihreän välistä. BEF:n (British Expeditionary Force, 1939–1940 taistelut Euroopassa, mm. Dunkirk) taisteluissa oli käytössä ”pea green”, joka oli kirkkaamman ja selvästi vihreän värinen. Sotilaspoliiseilla jne. erikoisrooleilla oli omia blanco-värejään. Blancoa on saatavilla nykyisin nestemäisessä, helpommin käytettävässä muodossa, saatavilla monesta re-enctment-liikkeestä. Blancon funktio oli osittain naamiointi, osittain kankaan suojaaminen ja osittain kenkien lankkauksen tapainen kurinpito/siisteys-standardi. Blancoa levitettiin vain henkilökohtaisiin varusteisiin, ei varusteisiin jotka palautettiin Quartermasterille (esim. aseiden hihnat, bandoleerit). Sitä levitettiin myös vain ulkopuolelle, ei sisäpuolille eikä osiin jotka koskevat univormua (esim. vyön sisäpuoli). Joku blancoamista vastustava voi huudella sodanaikaisten varusteiden tärvelystä, mutta mielestäni kun kyseessä on varusteiden normaali huolto ja ylläpito, ei ”vahinkoa” tapahdu. Blancon saa poistettua saippuavedellä ja harjalla jos joskus tarpeen tulee, sekä se kuluu käytössä pois.


SOF Pattern 37 BD housut. Kuvassa näkyy myös anklets, josta myöhemmin lisää.

Tämän lisäksi lähes aina varustuksessa oli läsnä joko BD (Battledress) tai KD (Khaki Drill). Battledress on sarkasta valmistettu, nykystandardeilla omituisella leikkauksella varustettu takki ja housut. Housut (yllä) ovat hyvin isot ja korkeat verrattuna nykymuotiin, ylettyvät noin napaan asti. P37 mallissa ”lautas”-mallin messinkinapit, vyölenkit ja uudemmassa ja taloudellisemmassa P40:ssa muoviset napit, ei vyölenkkejä, lahkeiden kiristys. Molemmissa malleissa on takana napit jolla housut kiinnittyvät takkiin, napit henkseleille (suositeltava valinta näiden kanssa), ensiside-tasku oikeassa jalassa (kuvassa vasemmalla ylhäällä, sisällä myös ensiside), karttatasku vasemmassa jalassa (kuvassa oikealla), kommando-tikarin paikka vasemman jalan säären ulkosyrjässä, oikealla takatasku, sekä normaalit housuntaskut molemmilla puolilla. Laskuvarjojoukoille valmistettiin myös erilaiset Para-housut, mutta niitä ei valmistettu tarvittavaa määrää, joten Paroilla näkyi myös tavallisia BD:eitä.


SOF Pattern 37 BD takki. Huomaa hihassa ”combined arms” olkamerkki (maavoimien pyöreä malli) ja No 4 Commandon merkki sen yläpuolella.

Takki on taas pieni, herrasmiesmäinen, ja kiinnittyy takaa napeilla housuihin. Leikkaukseltaan suhteellisen lyhyt nykyiseen verrattuna, ulottuu noin napaan asti. Siinä on vyötäröllä oma kiristysvyönsä, ja takana napit jolla se kiinnitetään housun yläosaan. Olalla epoletit, joihin voi esimerkiksi tetsarin valjaat laittaa pidempiaikaisessa käytössä. Hihansuissa nappikiristys. P37 takki on varustettu ”lautas”-mallin messinkinapeilla, ja taskujen napit on piilotettu läpän taakse. P40 (jaossa D-Daystä eteenpäin) on yksinkertaistetumpi, ”economy” malli, napit ovat muovia ja taskujen napit paljaat. P37 oli uudemmasta versiosta huolimatta käytössä koko sodan ajan, ja onkin airsoftin kannalta joustavampi valinta. Khaki drill oli Afrikassa (sekä Aasiassa) käytössä ollut kevyempi varustus, jossa oli kenttäpaita (muistuttaa paljon kauluspaitaa) ja shortsit/housut. Italian ja Välimeren taisteluissa saattoi nähdä näitä kahta sekaisin (takki/housut eri paria) mutta muuten Euroopan tantereilla ei juuri KD:tä näkynyt. BD:stä oli olemassa myös denim-kankaasta valmistettu versio, joka oli tarkoitettu mekaanikoille jne. ”työskenteleville” joukoille, mutta jotka kesällä ajautuivat myös normijoukkojen käyttöön. Normaali BD oli silti myös kesähelteillä yleisempi kuin denim-puvut.


SOF Denison smock, pattern 1. Olassa ainoat pukuun kuuluvat merkit, eli hyppysiivet. Pingviinihäntä kiinnitetty hakaneulalla taakse.

Sodan aikana oli myös käytössä maastokuvioituja takkeja ja pukuja, kuten laskuvarjojoukkojen Denison Smock ja loppusodan Windproof-puku. Denison Smock (yllä) oli maastokuviotu todella löyhälle leikkauksella varustettu takki, jossa oli (pattern 1) puoli-vetoketju (upseereilla tai custom-töinä kokovetoketju), neuleiset hihansuut ja liepeessä ”pingviininhäntä”, joka voitiin laskuvarjo-hypyn ajaksi kiinnittää etupuolen nappeihin, estäen ilman pääsyn takin sisään alakautta. Denison smockista valmistettiin kahta patternia, joista ensimmäinen oli yleisempi. Denisonia (1942->) jaettiin lähinnä laskuvarjojoukoille, mutta 1944 jälkeen myös muilla asehaaroilla saattoi näkyä Denisoneja jos kyseisellä sotilaalla oli hyvät suhteet, tosin tämä oli suhteessa hyvin harvinaista. Siltikin se jäi lähinnä laskuvarjojoukkojen ja kommandojen varusteeksi. Koon valinnasta sen verta, että koko kuuluu olla mallia perunasäkki, takin alle oli tarkoitus mahduttaa kaikki muu taisteluvarustus.


Windproof camoflage suit, kuva © Gadge wwiireenacting.co.uk

Windproof smock, pattern 1942, otettiin käyttöön 1943 ja näki käyttöä lähinnä tarkka-ampujilla ja tiedustelijoilla jalkaväkipataljoonissa, mutta näki eniten käyttöä erikoisjoukoilla (SAS/SBS/SOE) ja kommandoilla. Sitä jaettiin Normandian jälkeen kouralliselle jalkaväki-yksiköitä. Windpoof smockissa on myös helmakiristys ja huppu verrattaessa Denisoniin ja vaaleampi maastokuvio. Samanlaiset housut myös valmistettiin.


DMS-kengät jotka vastaavat läheisesti sodanaikaista ammo bootsia.

Kenkinä oli lähes aina ammo bootsit, lyhyet, nilkkaan asti ylettyvät mustat kengät, joiden pohjassa oli nastoja. Nämä voi hyvin korjata myöhemmillä DMS-kengillä (Directly molded sole, 1958->, kuvassa) jotka eroavat vain pohjansa osalta (kuminen pohja on paljon mukavampi jaloille). Erityishuomiona kengännauhat ovat nahasta valmistetut ja tulee laittaa kenkiin ns. ladder tyylillä normaalin sijaan.
Näiden lisäksi käytettiin anklets, samasta puuvilla-materiaalista kuin tetsari valmistettuja säärystimiä. Ne puettiin housunlahkeen ja kengän varren päälle. Ensimmäisen maailmansodan mallisia putteessejä (rättisäärystimiä) käytettiin myös jonkin verran, mutta anklets oli paljon yleisempi. Afrikassa oli käytössä aavikkomallin nupukkinahkaiset kengät, ja joko pitkät sukat tai hosetops, villaiset putkimaiset ”säärystimet”.


Kunnostettu MK2 kypärä repro-sisälmyksillä. Kuvassa myös naamioverkko ja juutti-naamioinnit.

Päähineinä oli useimmiten MK2 ”brodie” helmet, kaikille tuttu lautasmallinen kypärä. Ehdottomasti ikonisin ja tunnistettavin päähine WW2-brittivarustukseen, ja lämpimästi suosittelen hankkimaan tällaisen. Kypärä on ensimmäisen maailmansodan mallia, tarkoitettu suojaamaan sirpaleilta jotka tulevat suoraan ylhäältä, kuten ensimmäisen maailmansodan juoksuhauta-sodankäynnissä oli järkevä odottaa. Sodan alussa käytettiin koko kypärän peittävää juutti-kypäräpäällistä, myöhemmin siirryttiin kypäräverkkoihin, joihin oli kiinnitetty erivärisiä juuttikankaan suikaleita ja naruja. Afrikassa maalattiin vaaleanruskeaksi, Euroopassa nähtiin suklaanruskeita ja vihreitä sävyjä. Kannattaa huomioida, että brittien alkuperäiset WW2-kypärät ovat pienen kokoisia, jos omistat >58 koon pään, kannattaa katsella repro-sisälmyksiä. Saatavilla myös muovisina kopiona, jos ei pidä niskatreenistä.


Sodanjälkeinen MK IV kypärä.

Normandian maihinnousun aikana ja jälkeen jaettiin myös MKIII ”turtle” kypärää, joka hieman muistuttaa Itä-Saksalaista kypärää tai lempinimensä mukaisesti kilpikonnan kilpeä malliltaan. Hieman paranneltu malli, suojaa hieman paremmin myös sivuilta tulevilta uhkilta. MK III, MK IV (kuvassa) ja viimeisin MK eroavat vain hieman ulkoisesti, suurimmat erot ovat sisälmyksissä ja leukanauhan kiinnityksessä, joten uudempien käyttö onnistuu WW2-varustuksissa. Naamiointi tapahtui kuten MK2:ssa, verkolla ja juuttisuikaleilla.


MK 2 para helmet, repro sisälmykset ja hihna.

Para-laskuvarjojoukoilla oli käytössä oma, hieman saksalaisten laskuvarjo-kypärää muistuttava para-helmet. Tästä oli muutamaa eri mallia, kuvassa on MK 2 mallin kypärä kankaisella leukahihnalla varustettuna. Tämä oli myöhempi malli, joka oli lähinnä käytössä Operation Market Gardenin aikana ja sen jälkeen. Molempia malleja oli nahkaisella leukahihnalla. Naamiointi tapahtui jälleen verkolla ja juutilla.


Tummanpunainen para-baretti kokardilla.

Joukko-osaston baretti oli myös käytössä monesti, väri ja kokardi osaston mukaan. Kuvassa Parojen baretti kokardilla. Kokardeissa pitää huomioida, että sodan aikana Englannissa oli kuningas, ei kuningatarta, joten kokardeissa on ”King’s crown”, eikä nykyisen mallin ”Queen’s crown”, joten modernit kokardit eivät käy. Nykymallin baretit eroavat myös hieman nykyisestä mallista.


Cap comforter pipo-muodossaan.

Cap comforter, eli tuubimallinen huivi/pipo oli myös käytössä, ja oli varsinkin kommandojen suosiossa. Briteillä ei ollut käytössä kenttälakkia. Paroilla ja muilla (esim. tarkka-ampujilla) oli käytössä myös maastokuvioitu verkkohuivi kaulassa tai naamioimassa päätä (harvinaisempaa).


Shoot & Scoot Lee Enfield No 4-replika.

Aseistuksena kiväärimiehelle SMLE MK III (alkusota) tai No 4 eri MK-variaatiot (loppusota) [kuvassa]. Kiväärimiehiä oli ylivoimaisesti armeijassa eniten, ryhmässä oli 8/10 kiväärimiestä. Lähinnä aliupseereilla oli konepistoolit.


AGM Sten MKIIS-replika. Ero normaaliin MKII on vaimennin ja sen kankainen kädensuoja.

Aliupseereille Thompson M1928 alkusotaan (ja kommandoilla loppuun asti) ja Sten MKII/III (loppusota). Näistä oli saatavissa myös vaimennettu versio, Sten MKII/III S. Vaimennetulla versiolla ei voinut ampua sarjaa, koska vaimennusmateriaali olisi sulanut. Sitä käyttivät lähinnä erikoisjoukot ja kommandot. Laskuvarjo-jannuille jaettiin myöhemmin Sten MK V (puutukki, etukahva, No 4:n etutähtäin). Stenin lippaille oli myös erillinen bandoleeri, jota käyttivät lähinnä Parat.


Brenejä ei ole saatavilla suoraan, joten vaihtoehtoina on modata omansa, kuten tässä, tai ostaa custom-pajoista. Kuvassa suomalainen custom-Bren käytössä.

Ryhmässä oli aina Bren-konekivääri, ja siihen kahden hengen miehistö (ampuja ja lataaja). Sodan aikana käytettiin 4 eri versiota: MK1 (syyskuu 1937->) jossa oli rumpumallin takatähtäin, teleskooppi-bipod, perässä kahva, perän olkatuki ja taittuva kantokahva; MK2 (1941->), yksinkertaistettu malli, erilaisella takatähtäimellä, ilman perän kahvaa, ilman perän olkatukea, kiinteän korkeuden bipodit ja kiinteä kantokahva. Sen runko oli myös hieman yksinkertaistettu jyrsimistä ajatellen. MK3 ja MK4 olivat lyhennetyt, Parojen käyttöön tarkoitetut versiot edellä mainituista. Brenin mukana jaettiin erilliset ammustaskut, joita kannettiin olalla.


Hyödyllisiä linkkejä:
http://www.ww2airsoft.org.uk/ 
Brittien WW2-Airsoftiin keskittynyt portaali, foorumilla sekä kit guideissa hyvin tietoa sekä briteistä, että sodan muista osapuolista. Foorumilla kysymyksiin vastataan yleensä ystävälliseen sävyyn.
http://www.blancoandbull.com/ 
Brittiläinen sivusto, joka käsittelee lankkausta ja blancoamista.
http://www.karkeeweb.com/index.html#home 
Sivusto, joka käsittelee brittien tetsari-järjestelmiä syvällisesti. Löytyy paljon tietoa P37 ja P44.
http://www.etulinja.net/keskustelu/index.php 
Suomalainen re-enacting foorumi, hieman rajoitetusti tietoa Iso-Britannian varusteista (johtuen kiinnostuneiden määrän pienestä lukumäärästä?)
http://www.wwiireenacting.co.uk/ 
Brittiläinen re-enactment foorumi. Tietoa paljon, ovat tarkempia varustuksesta vs. airsoftaajat. Voivat olla hieman vihamielisiä airsoftaajia kohtaan.

Referenssi-kirjallisuutta:
The British Soldier: From D-Day to VE-Day [Jean Bouchery]
The World War II Tommy: British army uniforms, European theathre 1939-45 in colour photographs [Martin Brayley & Richard Ingram]

Yhteistyökumppanit