Tapahtumareportaasit
×

Error

mod_jfusion_activity: Could not connect to MySQL.

Drunken Clam aka TF301 tehtäväraportti operaatiosta ”Roland”

Tapahtuma: ROLAND
Järjestäjä: Alamo Finland ry
Pelin ikäraja: 18 vuotta
Pelin kesto: n.24h
Pelipäivä: 16.-17.8.2014
Pelipaikka: Suuri metsäalue Ylöjärvellä, Tampereen kupeessa.
Pelin kotisivut: Roland 1
Jatko-osan kotisivut: Roland 2, jossa myös muiden ryhmien AAR:t.
Roland 1 video: Youtubessa
Kirjoittaja: Joel "Jöntti" Sariola

Pelin tausta:

Milsim-tapahtuma, jossa pelaajat ilmoittautuivat 6-10 hengen Keltaisen valtion TF-tiedusteluryhminä. Toiminta-alueella, ”Punaisessa vihollisvaltiossa”, tulisi toimimaan vihollisen OPFOR-joukkoja, jotka oletettavasti toimisivat pääasiassa ajoneuvoilla ja tiestön tuntumassa. Muut tiedusteluryhmät kuvattiin vihollisen vastatiedusteluosastoina, joita tuli välttää tai tuhota kohdatessa. Alueella toimi myös ”Sininen kapinallisliike”, joka tukisi TF-osastoa.




Ryhmämme:

Taustaltaan DrunkenClam on nuori, hyvin erilaisista pelaajista koostuva peliporukka Turusta. Kaveriporukka on muotoutunut muutamien harrastusvuosien ja Turkusoft ry:n toiminnan seurauksena. Milsim-tapahtumissa ryhmämme jäsenet ovat ennenkin käyneet nuoresta keski-iästä huolimatta. Tähän peliin saimme 5 hengen ryhmän kasaan ja pääsimme sillä peliin pelinjohdon luvalla.

Ennakkovalmistautuminen peliin oli ihan hyvä. Yhteiset partiovarusteet ja suositellut yksittäisen taistelijan varusteet käytiin läpi netin välityksellä ja varustuksen puolesta oltiin valmiita vesistönylitykseen varusteiden kanssa tai kantamaan rinkkaa paljon enemmän kuin oli lopulta tarpeen. Majoituksen suhteen valitsimme vedenpitävät bivy-pussit ja yhden tarpin, sillä viime metreillä keli vaikutti hyvältä. Varsinaista yhteispelaamista ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta harjoitella johtuen ryhmämme jäsenten muusta elämästä.

Alkubriiffi:

Lauantaina aamupäivästä ryhmämme TF301 astui sisään pimeään, mutta työvaloilla valaistuun navettaan, jossa esikunta briiffasi meidät televisioruudun ja ison kartan avulla.



TF301 päätehtävät:

OP Colibri, tiedustele vihollisen tukikohdan sijainti ja ryhmitys.
Ennakkotiedustelu antoi tukikohdan koordinaateiksi 185515 tai 255455. Tehtävä tulisi suorittaa samana päivänä 1300-1900 välisenä valoisana aikana.

OP Topgun, tuhoa vihollisen IT-asema koordinaateissa 255340 termiittipanoksilla, jotka saatte alueella.
Paikallistiedustelun oli onnistunut tehdä meille peitepiirros, jossa näkyi 2 IT-ohjuslavettia sekä tutka-asema. Vihollisen joukkojen määrän epäiltiin olevan pienimmillään klo 1930-2300 välisenä aikana, jolloin iskumme pitäisi tapahtua. Vihollisella oli kuitenkin kyky kutsua QRF-joukkoja ajoneuvolla tukikohdastaan, jolloin hyökkäyksen nopeus olisi tärkeää.

OP Coyote, väijytä Punaisen valtion OPFOR-joukkojen ajoneuvosaattue ja vie tiedustelutiedot maalitetusta ”Sierra 93”-autosta. Auto kulkee pisteiden P1-P3 välillä klo 0630-1100 välisenä aikana seuraavana päivänä.

Lisäksi meillä oli vapaaehtoisia sivutehtäviä, joiden koodinimi oli OP Sandman:
1. Tuhoa vihollisen radiomasto koordinaateissa 251571
2. Maastontiedustele pohjoinen 188575 mäki
3. Maastontiedustele eteläinen 195425 mäki
4. Etsi pudotettu oma UAV ja ota sen muistikortti. Arvioitu sijainti 200340.
5. Sijainnissa 170442 on huhuttu olevan todisteita Punaisen valtion sotarikoksista. Tutki ja valokuvaa löytyneet todisteet.


Huolto operaation aikana:

Ryhmien tuli varustautua itsenäiseen selviytymiseen 24h ajaksi, mutta tarpeen tullen ryhmä pystyi tilaamaan huoltotorpedoja annettuihin koordinaatteihin. Tätä varten ryhmä pystyi valmistelemaan oman huoltosettinsä, joka pudotettaisiin pyynnöstä. Jo etukäteen alueelle oli pudotettu koordinaatteihin 205455 torpedo, jossa oli IT-asemien tuhoamiseen tarkoitetut termiittipanokset sekä muuta täydennystä.


Siirtyminen toiminta-alueelle ja pois sieltä:

Paikalliset siniset kapinalliset kuljettaisivat ryhmän pakettiautolla pisteen P2 tuntumaan. Pois siirtymisessä käytettäisiin myös maareittiä. Nouto olisi joltakin kolmesta ennalta annetusta noutopisteestä, joka ilmoitettaisiin lähempänä noutoa radioitse.

Briiffin jälkeen meillä oli vielä aikaa suunnitella omaa toimintaamme koko ryhmän kanssa isolla kartalla. Päätimme keskittyä ensin toiminta-alueen pohjoisosiin ja selvittää voisimmeko toteuttaa Sandman 1, Sandman 2 ja tukikohdan tiedustelutehtävät. Laiskuuttamme emme katsoneet toista tukikohdan koordinaattipaikkaa kovin tarkkaan, jolloin teimme päätelmän, että eteläisempi paikka olisi todennäköisempi hyvien kulkuyhteyksien takia ja kävisimme siellä ensin. Tämä tulisi kostautumaan myöhemmin. Näiden jälkeen kävisimme torpedolla ja sieltä tilanteen mukaan läpi loput sivu- ja päätehtävät.


Toteutus:



Ryhmämme ensimmäisen päivä reitti alkoi Pietilän kylästä autolla punaisella viivalla ja päättyi purppuraan väriin P3 lähistöllä. GPS-reitti ei ihan 1:1 vastaa kartan merkintöjä.


Hyppäsimme sinisten kapinallisten pakettiautoon ja lähdimme siirtymään kohti P2-pistettä. Kohtasimme kuitenkin puolivälissä matkaa Punaisen valtion tiesulun. Automme pysähtyi 30m päähän ja avasimme takaluukun salaa. Avasimme pakettiauton sivuovelta tulen yllättyneeseen viholliseen ja pääsimme irti tappioitta itään. Valitettavasti kuskia emme voineet pelastaa.

Pienen irtaantumisen jälkeen kokosimme ajatukset. Sovimme alkuperäisen suunnitelman mukaan, että siirrymme järven rannan tuntumassa radiomaston tasalle, jätämme reput toiselle puolelle suoaluetta ja jakaannumme kaikkiin ilmansuuntiin maston alueella. Kuitenkin tehdessämme lähtöä, huomasimme vain 50m päässä meistä järven rannan tiheikössä liikkuvan ryhmällisen verran taistelijoita (TF201, toinen tiedustelupartio). Maastouduimme rinkkojen kanssa aukeaan kumpuiseen rinteeseen, mutta vihollisemme oli keskittynyt enemmän tiheikön raivaamiseen kuin maastoon. Sopivan hetken tullessa avasimme tulen johtajan esimerkistä ja kun vaarallisimmat kohteet oli tuhottu tai irtaantuneet, otti ryhmämme irti pohjoiseen.

Maasto alueella ei ollut helpoimmasta päästä, varsinkaan rannan tuntumassa. Paljon korkeaa heinää, kuivuneita oksia tai tiheää kuusikkoa. Lopulta kuitenkin pääsimme sopivalle paikalle, jonne jätimme reput ennen umpeenkasvaneen suoalueen ylittämistä. Vastaan tuli tie ja jakaannuimme aiemman suunnitelman mukaan. Mäellä kuitenkin tajusimme, ettei mitään mastoa ole ja olemmekin väärällä mäellä liian etelässä. Ei muuta kuin takaisin, parisataa metriä pohjoiseen ja oikealle mäelle. Mastolla, joka osoittautui vapaaksi vihollisesta, etsimme 4kpl A4-paperia ja otimme niistä löytyneet koodit ylös, jolloin maston ”tuhoaminen” tapahtui.

Ryhmä huolsi kätköllä ja samalla pidettiin tuumaustauko. Päätimme ajan säästämiseksi päätehtävää varten unohtaa väliaikaisesti Sandman 2 -sivutehtävän ja lähdimmekin siis rinkkojen kanssa tukikohdan eteläkoordinaateille. Kun lopulta pääsimme alueelle, totesimme, että väärinhän ne päättelyt menivät ja ne pohjoisen koordinaatit oikeasti johtivat tosi hyvään leiripaikkaan. Olimme kuitenkin käyttäneet paljon aikaa siirtymiseen, jolloin sama siirtyminen metsän kautta rinkkojen kanssa olisi mielestämme turhan hidasta.

Jätimme rinkat ja otimme vain kevyen taisteluvarustuksen vedellä ja yksillä lämminruokapakkauksilla. Teimme riskialttiin peliliikkeen ja lähdimme pitkillä väleillä etenemään tietä pitkin pohjoiseen. Pääsimme onneksi ilman kontaktia P2:n kautta vihollisen leirin tuntumaan ja teimmekin havainnon vihollisen PJ-teltasta sen itäpuolella. Jakaannuimme 2 hengen pohjoiseen ja 3 hengen eteläiseen tiedustelupartioon ja lähdimme korkeassa vaaleassa heinikossa ja rikkonaisessa kumpumaastossa lähestymään tukikohtaa. Kuitenkin molemmat partiot joutuivat vihollisen vartiomiesten havaitsemiksi ja otimme irti itään tien suuntaan. Emme saaneet muuta tiedustelutietoa kuin vain yhden A4-lapun koodin sekä muutaman teltan ryhmitykset. Emme enää aikamääreiden, hankalan maaston ja vihollisen valppauden takia päättäneet palata alueelle.

Lähdimmekin huoltamaan täydennystorpedolle. Kun saavuimme annetuille koordinaateille, emme aluksi löytäneet torpedoa. Lopulta se kuitenkin löytyi hieman etelämpää kuin oli suunniteltu. Täydennykseksi esikunta oli lähettänyt meille vara-DPM asun, 10l vettä, pussin vessapaperia, näkkäriä, suklaalevyn, karkkipussin ja huurteenestoliinoja. Mielenkiintoisin täydennys oli Seiska-lehti. Onneksi kuitenkin myös termiittipanokset löytyivät ja ne jaettiin ryhmän jäsenille.

Tämän jälkeen suunnistettiin kielekkeelle, jossa oli tietojemme mukaan tapahtunut sotarikoksia. Etsimme todisteita jonkin aikaa ja lähetimmekin ajan säästämiseksi kaksi meistä tiedustelemaan läheistä Sandman 3 -mäkeä, jolloin muut jäivät vielä etsimään todisteita. Kahden maastontiedustelijan odotellessa mäellä huomasivat he vihollisryhmän lähestyvän pohjoisesta (TF201 kuulemma taas), mutta myös tämä osasto huomasi heidät kaukaa, jolloin nämä ottivat onneksemme irti. Löysimme myös pian ”piilotetut teloitetut ruumiit” kallioiden välistä ja otimme tästä todisteeksi valokuvan (ts. löysimme pienen muovitaskun, jossa oli hieno kuva järjestäjistä alkkareineen kallionkolossa kasana :D). Kokosimme ryhmän ja jäimme pitämään ruokataukoa tien tuntumaan.

Koska aikaa oli vielä riittävästi, siirryimme UAV:n oletetun putoamispaikan tuntumaan ja lähdimme avorivissä tutkimaan maastoa. Kääntäessämme ryhmää jo ympäri, kävi yksi taistelija kurkistamassa kauempana pienen kukkulan taakse ja löysikin pienen vihreän UAV:n ja muistikortin sen sisältä! Lähdimme siis etuajassa kohti IT-asemaa, jonka epäilimme olevan ryhmällemme tiukka paikka, sillä vihollisella olisi alueella ainakin 4-8 taistelijaa eikä meillä ollut tietoa, kuinka nopeasti vihollinen saisi lisäjoukkoja.


 


Ollessamme jo lähes näköetäisyydellä IT-asemasta, päätti kaksi taistelijaa omatoimisesti jättää tunnustelijan hakema reitti käyttämättä ja oikaista suon kautta. Tämä johti siihen, että molemmat upposivat vyötäröä myöten, mutta onnistuivat onneksi omin avuin pääsemään pois nopeasti. Tämä aiheutti ylimääräisen pysähdyksen, kuivattelun ja mietintätuokion. Olimme jättäneet rinkat ja vaihtovaatteet P3:n maastoon ja ilta alkoi jo hämärtyä. Päätimme käydä riskillä koettamassa suoraa hyökkäystä IT-asemiin ja tilanteen mentyä ohi siirtyä teitä pitkin kätkölle pimeyttä hyväksi käyttäen.

Kävelimme IT-asemalle metsätietä pitkin, kunnes kärkimies huomasi vartijan toisen IT-pesäkkeen vieressä. Nopeasti tehtiin suunnitelma, että yksi hyökkäisi vartijan kimppuun, kun muut levittäytyisivät avoriviin etelään termiittipanoksien kanssa. Vartija ammuttiin ja taistelu alkoi. Vihollisen lukumäärä oli omien havaintojemme mukaan n. 5-7 taistelijaa, joista ainakin pari yritti kiertää meitä lännestä ja muut pysyttelivät IT-asemien tuntumassa.



(C) Old Boys Airsoft

Saimme tien viereisen pesäkkeen tuhottua ja puskettua eteenpäin koko joukkoa, mutta tällöin IT-aseen luona ollut taistelijamme haavoittui. Onneksi yksi noheva taistelijamme tuli, riisui haavoittuneen ylimääräisistä vaatteista, sitoi liinan ihoa vasten kainalon yli ja ali. Ja teki vielä toisen samanmoisen tempun toiselle taistelijallemme, joka haavoittui IT-tutkan tuntumaan. Onneksemme saimme kaikki hoidettua ja samalla viimeisenkin aseman tuhottua, sillä vihollisen QRF alkoi lähestyä idästä. Yksi meistä oli heti auton äänen kuultuaan siirtynyt pysäyttämään ajoneuvoa, mutta kaatui heti taistelussa. Muun ryhmän onnistui kuitenkin tällöin ottaa irti tilanteesta.

Pelin haavoittumissäännöt tosiaan siis vaativat meitä riisumaan varusteet sekä kiertämään haavanauhan vartalon ympäri. Kaatuneet taas pääsisivät mukaan, kun puolet ryhmästä olisi paikallaan heidän kanssaan 30min ajan.

Siirryimme alkuperäisen suunnitelman mukaan teitä pitkin pimeyttä hyväksi käyttäen kohti kätköämme, mutta matkalla kohtasimme kaksi kertaa vihollisen ajoneuvopartion, jolta suojauduttiin pusikkoon. Kätkölle saapuessamme siirryimme syvemmälle metsään, josta löydettiin kiva kuoppa pienen kohouman takaa. Emme laittaneet tarppia vaan pelkät makuupussit bivyjen sisään.

Lepovalmistelut kuitenkin keskeytti etelästä tullut vihollisosasto. Vihollinen tuli niin lähelle leiriämme, että kuulimme kuinka 2 taistelijaa kuiski keskenään, että olivat varmoja jonkun läsnäolosta heidän edessään, vaikka kumpikaan porukka ei kyennyt näkemään toisiaan. He kuitenkin kiersivät meidät idästä, muutaman kerran valoilla metsää halkoen. Kuulimme tämän jälkeen myös satunnaisia ääniä pohjoisesta ja ylipäänsä ympäriltämme, mutta jatkoimme huoltoa yhden pitäessä vahtia. Jonkin aikaa myöhemmin metsä täyttyi valoista ja äänistä, kun lännestä alkoi lähestyä kovalla metelillä ryhmä ihmisiä, varmasti OPFOR! Kykimme pienen maastonsuojamme ja bivyjen suojassa ja päästimme lähimmät taistelijat vain alle 20m päähän. Syke nousi, sillä vastapuolella oli varmasti ainakin pimeänäkökyky, ehkä jopa lämpökamera ennakkotietojemme perusteella.

Vihollinen aloitti yhteissarjan, mutta mitä, ei meitä päin! Ei ole totta, ne ampuivat meidän pohjoispuolelta ohi itäpuolellemme. Kuka siellä oli? OPFOR jatkoi kuitenkin etenemistään, jolloin kaksi lähintä vihollista oli vain alle 5m päässä meidän lähimmästä miehestämme. Tällöin ammuttiin ensimmäiset laukauksemme ja yksi vihollinen kaatui. OPFOR vastasi tähän asevaloilla ja pitkillä sarjoilla. Kukaan muu meistä ei kuitenkaan avannut tulta tai näyttänyt valoa vaan pysyi hiljaa ampujamme hakiessa suojaa nyppylän takaa. Nyt syke oli tosi kova, sillä emme uskoneet selviävämme tilanteesta.

Vaikka ampujamme ampui vielä pari kertaa lähintä vihollista kohti, siirtyi OPFOR:n kiinnostus alkuperäiseen, kauempaan kohteeseensa. Jonkin ajan kuluttua toinen taho olikin tuhottu ja OPFOR otti irti, vaikka sen lähin kontakti oli edelleen vain 5m päässä ja leirimme olisi tosi helposti voitu piirittää ja tuhota.

(Ihmettelimme, että miten helvetissä koko homma saattoi päättyä näin. Jäätävä tuuri ja jäätävän hieno tilanne! Taas yksi parhaimmista yöllisistä pelitilanteista ainakin kirjoittajalla. Huomasimme myös, että tuhottu toinen tiedusteluryhmä, joka osottautui olevan TF201, päätti pystyttää leirinsä alle 100m päähän meistä, jolloin RJ kävi sopimassa aselevon yön ja aamun ajaksi. TF201:llä oli kuulema ollut tieto meidän sijainnista koko ajan, mutta ei ollut hyökännyt kimppuumme. OPFOR:lla tosiaan oli pimeä- sekä lämpökamerakyky taistelussa, mutta jotenkin ryhmämme onnistui välttämään tuhoutumisen. Pääsimme nukkumaan joskus keskiyön jälkeen.)


Toinen päivä:



Toisena päivänä aloitimme majoitukseltamme ja huoltotorpeedolla käynnin jälkeen palasimme P3 maastoon väijytykseen. Sen jälkeen kävimme vielä pohjoisessa ennen irtaantumista rannikolle.


Heräsimme 0600 ja otimme yhteyskokeilun esikuntaan, jolta saimme tiedon, että irtaantuminen alueelta tapahtuisi pisteen 175405 kautta aikaikkunassa 1150–1200. Ensimmäisen päivän osalta olimme onnistuneet hyvin tehtävien osalta, mutta pohjoinen maastontiedustelu uupui vielä. Emme myöskään tienneet kuinka helppoa Sierra 93 -auton paikallistaminen ja tuhoaminen olisi, jotta saisimme tiedustelumateriaalin. Kulkisiko se väliä aktiviisesti vai harvoin? Kuinka monta henkilöä siinä saattaisi matkustaa ja olisiko sen seurassa muita autoja? Joka tapauksessa tarvitsimme vesitäydennystä, jolloin siirryimme huoltotorpedolle rinkkojen kanssa. Teimme kätkön torpedon tuntumaan, jolloin huomasimme hiekanvärisen avolava-auton, eli Sierra 93:n, siirtyvän etelään yksikseen. Nyt tiesimme missä kohde liikkui.

Yksi taistelijamme joutuisi kuitenkin poistumaan pelistä etukäteen 0930 mennessä ja evakuointi oli sovittu pisteeseen P4. Päätimmekin jättää hänet kätkön tuntumaan pitämään tietä silmällä ja ilmoittamaan Sierra 93:n liikkeistä. Tarpeen tullen hän pysäyttäisi kohdeautoa seuraavat muut ajoneuvot nopealla harhautusväijytyksellä. Me muut taas levittäydyimme P3:n maastoon, kaksi tien länsipuolelle, yksi itäpuolelle ja yksi pohjoiselle puolelle tien viereen puskiin. Oletimme kohteen edelleen tulevan etelästä ja ideana oli, että pohjoisin mies pysäyttäisi auton sarjalla, itämies hakisi tiedot ja länsimiehet tukevat omalta suunnaltaan.

Jouduimme odottamaan autoa n. 10min, kunnes radiossa kuului varmistus kohteen lähestymisestä, kuulemma kaksi vihollista auton lavalla ja kuski. Ajoneuvo pysäytettiin suunnitelman mukaan ja kaikki vihollisen taistelijat tiputettiin suojamiesten toimesta muutamalla laukauksella. Nappasimme tiedustelutiedot ja irtaannuimme takaisin torpedolle. Vihollisen lisäjoukkoja ei onneksi (harmiksi) seurannut kohdeautoamme, joten tehtävä oli alkuperäistä oletusta helpompi.

Torpedolla mietimme taas tilannettamme. Vain yksi sivutehtävä puuttui ja aikaa oli vielä jäljellä kolme tuntia. Mietiskelyn jälkeen päätimme siirtyä pohjoiseen vain kevyt taisteluvarustus mukanamme. Käytimme tuttuja reittejä hyväksi ja päädyimme P2:n tasalle metsässä, jossa kuulimme edestämme vihollisen ääniä, vastatiedusteluosastoa? Kiersimme nämä idästä ja päätimme taas kulkea tietä pitkin riskillä. Saavuimme tiedusteltavasta mäestä etelään olevalle pienemmälle mäelle, jossa vihollisen ajoneuvo huomasi kallioilla seisoskelevan partiomme ja pysähtyi yli 50m päähän. Otimme irti ja suunnistimme kohteelle metsän kautta ja tiedustelimme maaston löytämättä mitään tärkeää. Aikaa tähän kaikkeen oli kulunut suunnitellut 30 minuuttia.

Takaisin tullessamme käännyimme liikaa länteen suunnistusvirheen takia ja menetimme tarkan tiedon sijainnistamme. Yritimme yhden taistelijan kellon GPS-reitistä päätellä kuinka sivussa olimme. Edestämme ajanut vihollisen punainen jeeppi kuitenkin paljasti, ettemme olleet kaukana heidän tukikohdastaan. Kiersimme tukikohdan sen pohjoispuolelta ja palasimme tuttuja reittejä torpedolle. Matkaa takaisin kului myöskin vain 30min, jolloin olimme hyvissä ajoin saaneet kaikki tehtävämme suoritettua. Päätimme siirtyä rinkkojen kanssa noutopisteen tuntumaan ja odottaa siellä noutoaikaan asti.

Noutopaikalle saavuimme n. tunnin etuajassa, jossa meitä odottikin jo etuajassa sinisten kapinalliskontakti. Hetken neuvottelun jälkeen saimme perehdytyksen evakuointisuunnitelmasta. Koska vihollinen tarkkaili maareittejä toimintamme takia niin tarkasti, poistuisimme meriteitse etelästä. Jätimme ylimääräiset tarvikkeet sinisten kapinallisten haltuun, saimme heiltä kyydin rantatielle ja lähdimme siirtymään rantaan. Kapinallisten antamat ennakkotiedot viittasivat evakuointialueen olevan vihollisen tarkkailussa ja tilanne hyvin todennäköisesti muuttuisi tulitaisteluksi. Nouto-osaston kuitenkin piti olla vahvasti varustettu venejoukko.

Rantarakennuksille päästessämme hyökkäsi vihollinen läheisen pellon pusikosta kimppuumme. Otimme irti rannan metsikköön ja pyrimme pitämään innokkaan vihollisen kaukana. Otimme radioyhteyden veneisiin ja ilmoitimme vihreän savun ilmoittavan sijaintimme. Savun ja tehokkaan tulen turvin aloimme irtaantua avoimemmalle rannalle veneiden jo lähestyessä rantaa. Vihollinen kuitenkin toi lisäjoukkoja tietä pitkin autollaan ja pyrki yhä härskimmin pääsemään kimppuumme. Kahden konekivääreillä varustetun veneen tukiessa irtaantumista, kahlasi jokainen yksitellen noutoveneeseen ensimmäisten vihollisten jo päästessä rannan aukiolle. Kun kaikki olivat kyydissä, onneksi ilman haavoittumisia, aloitti vihollinen viimeisen ryntäyksensä ja ranta muuttui yhdeksi kuulamereksi, kun kaikki ampuivat hillittömästi veneiden kerätessä vauhtia. Hetken päästä olimmekin turvassa ja pystyimme iloisina nauttimaan kauniista kesäpäivästä. Kotisatamassa esikunta tarjosikin hienot juhlat saunalla, paljulla, grillillä ja virvokkeilla, oikeasti!

Alamo Finland julkaisi koosteen videomateriaalistaan pelistä, sekä jatko-osan sivut, jossa myös muiden ryhmien AAR:t: Roland 2 ja Roland 1 AAR:t




Loppusanat:

Myös muut partiot saapuivat samalle saunalle ja pystyimme yhdessä jakamaan kokemuksiamme pelistä. Erittäin suuret kiitokset järjestäjälle vaivannäöstä ja OPFOR:lle vastaosastona toimisesta sekä pelinjohdon auttamisesta. TF201:lle kiitokset niistä muutamista hetkistä, kun kohdattiin ja TF101:lle siitä, ettei tarvinnut törmätä teihin kuin vasta saunalla ;)

Suosittelemme Alamo Finlandin pelejä muille nyt ja jatkossa, sillä herrat ovat osoittaneet tässä ja aikaisemminkin, että panostavat toimintaansa. Suosittelemme myös kokeilemaan rohkeasti Milsim-pohjaisia tapahtumia, jos ryhmätyö, vapaat kädet käyttää maastoa hyväkseen ja ehkä jopa omien rajojensa koettelu kiinnostavat yhtään. Ryhmämme kulki pelin aikana GPS:n mukaan yli 30km ja unta saimme n. 4 tuntia. Tiedusteluryhmäpainotteinen toimintamme oli täysin erilaista kuin mitä OPFOR:n toiminta oli, joten Milsim ei ole ainoastaan ”rinkkojen ja pyssyjen kanssa metsässä vaeltamista”. Milsim on asenne, ei tietynlainen pelimuoto!


Yhteistyökumppanit