Tapahtumareportaasit
×

Error

mod_jfusion_activity: Could not connect to MySQL.

Tapahtuma: Berget 13 – The Siege of Krasnovo
Järjestäjä: Berget Events
Pelin ikäraja: 18 vuotta
Pelin kesto: keskiviikkoillasta lauantai-iltapäivään. Tukikohdat rauhoitettu 0300–0900 välisenä aikana.
Pelipäivä: 24.–27.6.2015
Pelipaikka: Vangsta, Härnösand, Ruotsi
Pelisarjan foorumi: http://www.berget-events.com/forum/
Kirjoittaja: Joel "Jöntti" Sariola

Pelin tausta:

Berget on vuosittain Ruotsissa järjestettävä, yli tuhannen kansainvälisen pelaajan peli, joka yhdistelee niin perinteisempää airsoftia, milsimiä ja larp-ominaisuuksia erilaisten osapuolien ja pelimekaniikkojen avulla. Peleistä löytyy useita kymmeniä pelaajien omia autoja, pelinjärjestäjän luomia BAVS (BergetAntiVehicleSystem) sinkoja/kranaatteja, ilotulitteilla tehtäviä ”tykistökeskityksiä”, siviilipelaajia ja –kylä, useiden satojen pelaajien tuntikausia kestäviä taisteluita sekä pelin tarinan kannalta tärkeitä erikoistehtäviä ja proppeja.

Berget 13 tarinassa kansainvälinen terrorismin vastainen organisaatio ”GCT” (Global Counter-Terrorism) hyökkäsi Fadjekistanin valtioon tarkoituksenaan vapauttaa tämä terroristiorganisaation ”IKAROS” vallasta. Taistelut keskittyivät Fadjekistanin ”Krasnovo”–nimisen kaupungin ympärille. Tarinallisesti kyseessä on Fadjekistanin uskonnollisesti tärkein kaupunki.



Osastomme pelissä:



Kirjoittaja toimi pelissä GCT:n Para Infranty –pataljoonassa, jossa vaadittiin hyvää peruskuntoa pitkien tehtävien takia, mutta jossa oli mahdollisuus päästä ”helikopterin” (Offgame-kuorma-autojen) avulla eripuolille pelialuetta ylemmän johdon suunnitelmien ja Berget Crew'n kykyjen mukaan. Pataljoonaa johti suomalaisille tuttu oululainen ”Parzi”. Oma ryhmämme kuului virolaisjohtoiseen komppaniaan (Bravo), jossa oli pääasiassa pohjoismaista koottuja joukkueita. Meidän joukkueemme (nro. 2) oli täysin suomalainen ja sitä johti Tampereen poika ”Balrog”. Joukkueessa oli sekä uusia Berget-tulokkaita että vanhoja konkareita. Oma ryhmäni, B22, oli koottu pääasiassa Turun seudulla pelaavista, joista puolet oli ensikertalaisia. Emme olleet koskaan ennen pelanneet yhtenä joukkona tai edes tunteneet kaikki toisiamme, mutta se ei haitannut yhtään menoa.




Keskiviikkoilta, 2200, Game On!:

(Käyttämämme kartta pelissä täältä. Oma tukikohtamme sijaitsi G-pisteestä pohjoiseen olevan tien päässä. Vihollisen taas länsirajalla punaisessa neliössä.)

Bravo 2 –joukkueen tehtävänä oli siirtyä jalan tukikohdastaan muun komppanian perässä pisteen CP11 tuntumaan ja jatkaa siitä omana joukkueenaan kohti pisteitä CP8 tai CP7. Nämä taktiset CP-pisteet olivat meille tärkeitä, koska niiden hallitsija pystyi uudelleensyntymään pisteiltä. Pisteen valtaus toteutettiin painamalla valtausnappia, odottamalla 30min äänimerkkiä ja 1min sisään painamalla uudestaan nappia, jolloin CP päätyi oman osapuolen hallintaan.



Komppanian saatua CP11 alustavaan hallintaansa, sai Bravo 2 luvan lähteä yksin kohti CP8:aa. Tässä kohtaa Bravo 22 otti suunnistus- ja tiedusteluvastuun joukkueen kärjessä. Soita kiertäen päädyimme CP8:n eteläpuolelle, jolloin tein itse ensimmäisen havainnon vihollisesta CP8-kukkulan päällä. 

Varovaisesti siirsimme koko joukkueen aivan CP8:n eteläpuolelle. Maasto meidän ja CP8:n välissä oli joko hakkuuaukeata taikka koivikkoa. Vastapuolelta kuului myös suomalaisten puhetta. Vihollinen ei kuitenkaan ryhmittynyt minkäänlaisiin puolustusasemiin, joten se ei ollut huomannut meitä tai tiennyt koko vahvuuttamme ja näin ei pitänyt meitä riskinä. Komppanian johto päätti, että joukkueemme saisi jatkaa CP7:lle, kun kaksi muuta joukkuetta hoitaisivat hyökkäyksen CP8:aan.


Mörkö?

Saavuimme CP7:lle, jossa fadjekistanilainen lääkäri etsi haavoittunutta siviiliä alueelta. Juuri otettuamme alustavat puolustusasemat, marssi tietä pitkin häröpallossa lähes joukkueellinen punaisia, jotka tuhottiin tehokkaalla väijytyksellä. Ei aikaakaan, kun vihollinen jo toi paikalle lisäjoukkoja autoilla ja täysrähinä oli päällä. Meidän ryhmämme oli taisteluiden oikeimmassa laidassa ja jouduimme pidättelemään vihollisen kiertoyrityksiä pimeästä metsästä puoliryhmällä, kun toinen piti hallussa korkeampaa kalliomuodostelmaa. Asemamme olivat hyvät, eikä haavoittumisia pahemmin tullut.

Ryhmänjohtajatehtäväni katkaisi kuitenkin joukkueenjohtajan kova huuto tulla hänen luokseen. Toiselle puolelle CP7-aukiota, jolla suuri tuulivoimaturbiini pönötti, oli hipsinyt mustapukuinen ja mustaan kommandopipoon sonnustautunut siviili. Emme halunneet ketään epämääräisiä hiippailijoita joukkueemme selkään, joten lähdin pidättämään tätä piiloutunutta henkilöä.

Hetken etsittyäni löysin miehen kykkimästä kuusen alta. Tärkeä tehtävämme koko pelissä oli pitää hyvät suhteet siviileihin näiden luottamuksen voittamiseksi. Kommandopipo ja piiloutuminen ei kuitenkaan luvannut hyvää, joten mahdollisimman ystävällisesti, mutta sotilaallisen tiukasti käskytin siviiliäni ja aloitin henkilötarkastuksen joukkueenjohtajan kanssa. Löysimme häneltä pussin, jossa oli pääkallomerkkejä ja sisällä jotain jauhetta, todennäköisesti huumeita. Lääkärikin yritti tulla häiritsemään toimintaamme, oliko hänellä jotain tekemistä tämän herran kanssa?

Emme lopulta saaneet miehestä mitään suurta pelillistä irti, joten otimme kuvan hänestä ja suoritimme joukkueen irtioton etelään. Muu joukkueemme oli nimittäin kärsinyt tappioita tien vasemmalla puolella, jossa vihollinen oli tuhonnut ryhmät 1. ja 4. kokonaan. Ja lopuksi vielä puskivat viiden ajoneuvon kolonnan CP7-kukkulan päälle! Meidän joukkueellemme ei BAVS-laitteita oltu hankittu, joten näitä ajoneuvohirviöitä konekivääritorneineen oli mahdotonta tuhota. Pakko oli ottaa jalat alleen ja häipyä nopeasti suojaisaan metsään, jonne vihollisen takaa-ajoryhmä tuhottiin.


Hearts and minds?

Tappioista ja taktisesta irtaantumisesta huolimatta kokemus oli suurimmalle osalle joukkueesta ensimmäinen hieno osoitus suomalaisesta pelitaidosta ulkomaan peleissä ja onnistuimme kuitenkin pitämään pistettä hallussa edes hetken selvästi ylivoimaista vihollista vastaan. Päätimme vielä illan lopuksi käydä härkkimässä CP8:n maastoa ja palata tukikohtaan elävinä tai kuolleina.



Siirtyminen sujui ongelmitta, mutta hyökkäyksemme CP8:n maastoon epäonnistui. Hyvästä alusta huolimatta jouduimme tilanteeseen, jossa vihollinen ampui meitä pimeän metsän keskeltä syvästä ojasta ja me olimme harvemmassa metsässä ja valoisampaa metsänreunaa vasten. Näin me emme nähneet vihollista ollenkaan, mutta se näki meidät heti liikkuessamme. Onneksemme saimme kuolleina kävellessämme kyydin ystävällisiltä ulkomaalaispelaajilta heidän autoissaan.



Torstaipäivä, CP7-pisteen revanssi

 

Aamupäivän siirryttyämme pisteiden CP11, Oberlix Hill ja CP9 kautta takaisin tuulimyllymäki CP7:lle kohtasimme kaksi paikallispoliisia. Jäin hetkeksi haastattelemaan heitä kylän tilanteesta, Ikaroksen ryhmityksestä kylässä ja paikallisten suhtautumisesta meihin ja Ikarokseen. He kertoivat myös naisesta, jota etsittiin syytettynä murhasta sekä kertoivat huhuista, että kylän lääkäri myisi huumeita (mikä yhteensattuma).

Lupasimme tuoda naisen heille kohdatessa ja pyysimme heitä poistumaan alueelta, sillä valmistauduimme täyttä vauhtia Ikaroksen hyökkäykseen kukkulalle. Puolustusryhmitys oli sama kuin edellisenä iltana. Teimme kuitenkin tielle ison esteen kaikesta maastosta löytyvästä rojusta ja sijoitimme tarkka-ampujat sopiviin kohtiin estääksemme esteen purkuyritykset.


Matkalla CP7 löydettiin tällainen ja siitä tuli heti joukkueen tunnus.

Pian Ikaroksen joukkoja alkoikin saapua alueelle ajoneuvojen kanssa ja paranneltu puolustus osoitti tehokkuutensa. Tuhosimme vihollista aina sen lähestyessä ja pystyimme pitämään joukkueen puolustuksen yhtenäisenä. Muutamat omat tappiotkin pystyttiin täydentämään helposti CP7 uudelleensyntymispisteen kautta. Jouduin ainoastaan asettamaan puoliryhmän vartioon selkään, kun pelkäsimme vihollisen mahdollisia kiertoyrityksiä. Valitettavasti ainoa kunnollinen vihollisen kiertoyritys ryhmämme selkään oli kolmen suomalaisen vihollisen koukku, joka kuitenkin epäonnistui. Näin hyvillä asetelmilla pystyimme pitämään pistettä hallussa helposti n. kolmen tunnin ajan, kunnes helikopterit tulivat hakemaan meitä tukikohtaan illan tehtävää varten.


Joukkueen kunniahetki (C) Old Boys Airsoft


Torstai-ilta, pimeässä ja rämisevässä kopterissa



Joukkueemme tehtävänä oli osana isompaa operaatiota hyökätä vihollisen päätukikohtaan lännestä ja pohjoisesta. Operaation tarkoituksena oli vapauttaa vihollisen hallusta kaksi kansainvälisen uutistoimiston reportteria. Muiden GCT-joukkojen tehtävänä oli häiritä vihollista hyökkäämällä Krasnovon kylän ja vihollisen päätukikohdan itäpuolella eri pisteisiin, kun yli komppaniallinen Para Infrantyä hyökkäisi, toivon mukaan, vähäisesti miehitettyyn vihollisen tukikohtaan.

Helikopterit jättivät meidät ja toisen joukkueen tukikohdasta länteen olevalle parkkipaikalle, ikävästi suoraan vihollisen tukikohtaan vievän tien varteen. Lähdimme oman ryhmämme kanssa kärjessä tunnustelemaan sopivaa reittiä pohjoisesta, mutta ei aikaakaan, kun jo ensimmäinen vihollisen ajoneuvo ajoi tietä pitkin ohi ja huomasi mukana tulleen ulkomaalaisjoukkueen. Paljastuminen olisi ollut jokatapauksessa edessä pian, sillä eteemme tuli pururata, jota vihollinen pystyi valvomaan helposti yli 200m päästä vartiokukkulaltaan. Onneksemme vihollinen ei siirtänyt alueelle joukkojaan erityisesti ja pääsimme etenemään n. 400 metrin päähän tukikohdasta, ennen kuin ensimmäisillä kallioilla kohtasimme vihollisen jalkaväkeä.

Valitettavasti työnsin itseni ryhmänjohtajana liian etulinjaan taisteluja ja tipuin pelistä. Loppujen lopuksi operaatio epäonnistui, sillä ihan vihollisen tukikohdan viereen tuodut joukot tuhoutuivat lähes heti ja meidänkin osastomme voima riitti ainoastaan vihollisen HQ-rakennuksen nurkille asti. Jälkikäteen tilannetta puitiin ja todettiin, että jatkossa joukkueemme mieluummin siirtyy alueelle selvästi muita ennen, siirtyy pidemmän matkan näin välttäen paljastumista, ja on valmiina asemissa, kun iso rähinä alkaa.


Liian hapokas tehtävä tälläkertaa...

Perjantaiaamu 0850, valmistautukaa puolustustaisteluun!

Tukikohdan vasta valmistautuessa heräämiseen, tuli ylemmältä johdolta ilmoitus, että vihollinen on tekemässä hyökkäystä tukikohtaamme. Jo hereillä olevat pelaajat keräsivät pelikamppeensa ja suuntasivat oletettuihin vihollisen tulosuuntiin. Meidän joukkueemme hereillä olevat suuntasivat pohjoiselle kukkulalle, yhdessä venäläisjohtoisen 1st. Infrantyn kanssa. Heti 0900 jälkeen alkoi läntisen tiestön suunnassa osapuolemme tykistökeskitys, jonka seurauksena hyökkäys tuntui heti lamaantuneen täysin.

Lopulta vihollisjoukkoja vastaan alettiin taistella tukikohdan itä- ja eteläosissa, mutta ei koskaan kovin suurella aggressiivisuudella. Lopulta lähdimme joukkueemme kanssa putsaamaan tukikohdan lähialuetta idästä etelään. Kohtasimme reissulla n. joukkueellisen vihollista, jotka pääasiassa tuhottiin ja loput jätettiin ulkomaalaisten hoidettavaksi. Vihollisen hyökkäys oli selvästi epäonnistunut raskaan tykistökeskityksen ja mahdollisesti liian varovaisen vihollisen jalkaväen hyökkäyksen takia.


...mutta niin oli Ikaroksellekin. (C) Old Boys Airsoft

Perjantai-iltapäivä, The Siege of Krasnovo


Pataljoonan johdon hengennostatus ennen tehtävää

Pelin ”päätehtävää” oli osattu odottaa ja lopulta Bravo 2 -joukkueen johtajat kutsuttiin käskynantoon Para Infrantyn HQ-telttaan. Meille esiteltiin dronella kuvattua videomateriaalia kylästä ja kerrottiin tehtävän toteutus. Meidän osastomme tehtävänä oli hyökätä kylään lännestä ja ottaa haltuun yksi viidestä vihreäkattoisesta rakennuksesta, joista yhdessä olisi satelliittiantenni. Aikaisemmin kuvatussa drone-kuvassa antennia ei vielä näkynyt, joten se pitäisi todeta paikanpäällä. Sisällä rakennuksessa olisi vihollisen tietokone, johon meidän tulisi asentaa virus. Tämän asennus olisi pataljoonan komentojoukkueen vastuulla ja he sekä Parzi tulisivat joukkueemme mukana. Muiden GCT-joukkojen tehtävä oli tukea tätä hyökkäystä hyökkäämällä muista suunnista.


Ryhmäbriiffi

Edellisestä illasta oppineena joukkueemme ja komentojoukkue vietäisiin alueelle pari tuntia ennen muita joukkoja ja meillä olisi tunti aikaa siirtyä odotusasemiin 200 metriä luoteeseen kylästä, sähkölinjan tuntumaan. Tasan klo 1700 koko taistelu aloitettaisiin kaikilla suunnilla yhteiskäskyllä. Siirtyminen odotusasemiin sujuikin ongelmitta ja pidimme johtajien kanssa viimeistä käskynjakoa. Tämä tehtävä onnistuisi kerrasta yllätyksenä tai epäonnistuisi, sillä vihollisella oli etuinaan suuri mekanisoitujen joukkujen ylivoima, kylän helppo puolustettavuus ja paremmat asemat hallita kylää lisäjoukkojen avulla pisteistä CP2 ja CP7.


Viimeinen joukkueen käskynjako odotusasemassa (C) Old Boys Airsoft

Kuitenkin jo klo 1630 alkoi kylästä kuulua taistelun melskettä ja ajoneuvojen tuhoutumisen ääniä. Pataljoonan tilanneupseerit yrittivät selvittää, kuka taistelun oli aloittanut liian aikaisin, mutta virallisilta johtajilta ei vastausta saatu. Hetken päästä kylästä päin asemiimme juoksi joukko ulkomaalaisia, jotka olivat olleet osana taistelua… Jouduimme tämän takia aikaistamaan hyökkäystämme, mutta tässä vaiheessa kaikki yllätysetu oli jo menetetty.

Kylässä vihollinen oli jo kaivautunut asemiinsa ja meidän joukkueen alkuperäisessä hyökkäyssuunnassa oli joukkueellinen oululaisen Koalition taistelijoita. Näin emme pystyneet kiertämään kylän sivustaan koko joukkueen voimin, vaan pääsimme kylään kiinni ainoastaan yksittäistä tie- ja ojauraa pitkin, jolloin hyökkäyksen kärki joutui aina yksinään taistelemaan kolmesta suunnasta ampuvaa vihollista. Edes helsinkiläisen Alamo Finlandin johtaman sapper-pioneerijoukkueen yritys ottaa haltuun kylän länsipuolista maastoa Koalitiolta ei onnistunut. Hyökkäys todettiin jo tässä vaiheessa epäonnistuneeksi ja pataljoonan komento päätti ottaa irti, jotta ei jäisi vangiksi. Tämä oli fiksua, sillä lopulta vihollinen kiersi jumiutuneet ja kulutetut hyökkäysjoukot pohjoisesta ja GCT joutui nuolemaan näppejään tehtävän osalta.


Tähän ojaan jäätiin jumiin lopulta.

Tällä kertaa oman joukkueemme kohdalla alkutilanne oli hyvä, mutta isommassa kuviossa emme pystyneet käyttämään yllätysetua ja isompien joukkojen voimaa hyväksemme, vaan jouduimme taas vihollisen vahvojen puolustusasemien ja ylivoiman kuluttamaksi. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen oman joukkueen ja ryhmän toimintaan tässäkin taistelussa.

Myöhemmin yöllä suurin osa joukkueestamme lähti vapaaehtoisille ”etsi ja tuhoa vihollinen sekä valloita CP-pisteitä”-tehtäville. Itse en harmiksi lähtenyt mukaan, koska myöhemmin kuulin osan joukkueestamme olleen mukana Krasnovon kylän yöllisessä uudelleenvaltauksessa, jossa raivokkaiden CQB-taisteluiden jälkeen onnistuttiin saamaan haltuun tietokone ja asentamaan virus siihen.


GCT valtaamassa Baaria, jossa tietokone sijaitsi.

Lauantai-päivä, Krasnovon kylän puolustus

Yön ja aamuhämärän aikana olivat eri GCT joukko-osastot yhteistyössä saaneet hankittua Fadjekistanin asevoimien takavarikoidut aseet CP10:n läheisyydestä ja onnistuneet toimittamaan ne kyläläisille, jolloin kylän asukkaat oli saatu aseistettua ja kapina Ikarosta vastaan alkoi.

GCT:n Rangerit yhdessä kyläläisten kanssa aloittivat kaupungin puolustamisen, mutta GCT:n muiden joukkojen oltua liian hitaita mobilisoimaan joukkojaan, menettivät nämä kylän puolustuksen juuri ensimmäisten isompien joukkojen saapuessa alueelle. Näin GCT joutui taas tilanteeseen, jossa ainakin osassa rakennuksista oli vihollista linnoittautuneena ja lisää vyöryi kokoajan CP2:n suunnasta.


Joukkue lähdössä auttamaan helikopterikyydillä.

Bravo 2 oli käsketty rajoittamaan vihollisen etenemistä CP2 suunnasta ja miehitimme kylän länsipuolella olevan sähkölinjan niin, että vihollisen olisi pakko tulla etelän puoleista tietä pitkin tai kiertämään meidät pohjoisesta, jossa se joutuisi ylittämään pirunpellon ja tulisi huomatuksi. Muussa tapauksessa se joutuisi kiertämään selvästi kauempaa ja näin hidastaisimme vihollisen lisäjoukkoja saapumasta kylän valtaukseen.

Tehtävässään Bravo 2 onnistui hyvin, koska sähkölinjan alapuolella oli nuorta kuusikkoa, jonne oli helppo piiloutua, ja ennen varsinaista metsää oli n. viisi metriä aukeaa molemmilla puolilla kuusikkoa. Jouduimme kyllä lähitaisteluihinkin muutamien vihollisten kanssa, myös suomalaisten, mutta saimme pidettyä maastonkohdan hallussa lähemmäs kahden tunnin ajan ennen kuin vihollinen oli pikkuhiljaa nakertanut rivimme seulaksi ja siirryimme CP6:n respan kautta Krasnovon kylän taisteluihin.


Bergetissä ei ole sääntöä "ei ammuta päätä pienemmistä aukoista".
Krasnovo oli täynnä kuvan kaltaisia pieniä "ampuma-aukkoja"/oikeita ampuma-aukkoja...

Valitettavasti alkuperäinen tehtävämme ei auttanut tarpeeksi koko osapuolta ja pelin lopussa vihollinen hallitsi pääosia kylää ja näin GCT ei onnistunut vapauttamaan Krasnovon kylää. Bravo 2:lla oli kuitenkin hauskaa ja yhdessä koimme hyviä taisteluita, vaikka joukkue koostui n. puolesta Berget ensikertalaisia. Varmasti ainakin osa Bravo 2 taistelijoista nähdään seuraavassa Bergetissä!



Loppuun pieni kuvagalleria. Osa samoja kuvia kuin artikkelissa. Kuvan nimen alussa nimikirjaimin kuvaaja. Lisää materiaalia pelistä löytyy pelin foorumien mediaosastosta. Tarinan kirjoittajalla on työvaiheessa video B22:n pelikokemuksesta, mutta se julkaistaan myöhemmin.

Yhteistyökumppanit